Sote-alan palkkakehitys: Jääkö hoitajien palkka jälkeen inflaatiosta?
Sosiaali- ja terveydenhuollon palkanmaksu on suomalaisen poliittisen järjestelmän jatkuva kriisipesäke. Julkisen sektorin palkanmaksu nojaa sataprosenttisesti kireään verorahoitukseen. Toisin kuin softabisneksessä tai raskaassa teollisuudessa, potilastyön tuottavuutta ei voi monistaa teknologialla rajattomasti. Inhimillinen kohtaaminen vaatii fyysisen hoitajan tai lääkärin asettaman ajan. Tämä perusasetelma luo pysyvän kitkan budjettirajoitteiden ja hoitajien ostovoimavaatimusten välille.
Kuntatyönantajien, hyvinvointialueiden ja yksityisten terveysfirmojen palkkadatan vertailu paljastaa markkinoiden repeytymisen.
Julkinen vs. Yksityinen dynamiikka on selkeä:
- Julkisen sektorin kipsi: Julkisella puolella vakituinen sairaanhoitajan palkka on sidottu hitaisiin TES-korotuksiin. Inflaatio on jo nakertanut palkan reaalisen ostovoiman.
- Vuokratyön hinnoitteluvalta: Yksityisen sektorin keikkahoitajat ja vuokralääkärit hyödyntävät säälimättömästi absoluuttista työvoimapulaa. He laskuttavat vuoroistaan jopa tuplataksan ja sanelevat omat työaikansa.
- Polarisaatio: Ostovoimadata vahvistaa, että julkisen sektorin perustyöntekijöiden reaalipalkka on pudonnut viimeisten neljän vuoden aikana. Samaan aikaan konsulttijohtajien ja hallinnon palkat kasvavat vailla jarruja.
Tilanne syventää alan kriisiä. Rationaalinen hoitaja tajuaa matemaattisen realiteetin. Keikkatyö on ainoa keino säilyttää oman työpanoksen reaalinen arvo markkinoilla. Hyvinvointialueiden rahapula ei johdu vakituisten hoitajien palkoista. Se johtuu järjestelmäviasta, joka pakottaa ostamaan kriittistä työpanosta yksityiseltä päivystysmarkkinalta täysin älyttömään ylihintaan.
Lähde: Kuntatyönantajat (KT) / Avoin ostovoimadata